Usein ekologisista vaatteista puhuttaessa mietitään heti niiden kallista hintaa verrattuna “normaaleihin” vaatteisiin. Mutta asiaa voi ajatella myös toiselta kantilta: eivät ekologiset vaatteet ole kalliita, vaan tavalliset vaatteet ovat liian halpoja. Halpisvaatteen hinnassa ei ole otettu huomioon läheskään koko tuotantoketjua. Paljonko siitä jää käteen viljelijälle? Paljonko ompelijalle? Kuinka hinnassa on otettu huomioon vaatteen ympäristövaikutukset? Vähän, ei juuri yhtään ja ei ollenkaan.
Niin kauan kuin tavanomaisesti viljeltyä puuvillaa saa polkuhintaan ja kuljetukset maanääristä toiseen ovat halpoja, ei tarpeeksi suurta muutosta tule tapahtumaan. Suuryritysten mielessä loppujen lopuksi siintää vain suuret voitot.
Jotta yltäkylläinen luonnonvarojen tuhlaus saadaan aisoihin, tulee luonnonvaroille antaa hinta. Jussi Karmala kiteytti asian hyvin Vihreän Langan (9.4.2009, numero 15-16) artikkelissa Talouden vihreät pelisäännöt: “Luonto ei joudu enää kärsimään ainoastaan ihmisten välisen kaupankäynnin kielteisistä ulkoisvaikutuksista: kun luonnon palveluilla on hinta, tulee luonnosta yksi kaupan osapuoli.”
Vaikka tällainen luonnonvarojen hinnoittelu voi kuulostaa aluksi hankalalta, miltei mahdottomalta, jo nyt on olemassa esimerkkejä tällaisista mittausjärjestelmistä, kuten hiilijalanjäljen laskeminen. Pelkkä hiilidoksidipäästöjen tuijottaminen ei tosin riitä, vaan huomioon tulee ottaa ympäristö paljon laajemmin: luonnonvarojen käytön lisäksi veden kulutus, ympäristön saastuminen yms.
Tulivat nämä hinnat tuotteisiin sitten verojen, sääntelyn tai muiden toimien kautta, toivon niiden toimivan porkkanana vaateyrityksille ja tuottajille innovoida luonnonvaroja säästäviä ja ekotehokkaita tapoja viljellä, valmistaa ja kuljettaa vaatteita.