Villa mielletään ekologiseksi vaihtoehdoksi sen laadukkuuden ja hyvien käyttöominaisuuksien vuoksi. Jos mietitään pelkästään käyttöä, lunastaa villa sen paikan ekologisena materiaalina, mutta tuotanto itsessään on kaikkea muuta.

Suurin osa vaatteissa käytetystä villasta on peräisin suurista villantuottajamaista, kuten Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Kiinasta, joissa lampaiden kasvatus on teollista tehotuotantoa. Eläinten kasvattaminen vaatii paljon maapinta-alaa, luonnonvaroja, energiaa ja vettä. Valtavien tilojen lammaslaumat aiheuttavat eroosiota ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Lampaiden kasvatus saa aikaan suuria määriä ilmastonmuutosta pahentavia metaanipäästöjä. Suurilla lammastiloilla elinolosuhteet ovat usein erittäin huonot ja eläinten kuolleisuus korkea.

Tehotuotannossa käytetään runsaasti kemikaaleja häätämään loiseläimiä. Huonosti hoidettuna nämä haitalliset kemikaalit pääsevät kulkeutumaan ympäristöön. Torjunta-aineet ovat haitallisia myös ihmisten ja eläinten terveydelle.

Raakavilla sisältää paljon epäpuhtauksia ja rasvaa. Villan pesuun tarvitaan paljon vettä ja korkeaa lämpötilaa, jotta lika ja rasva saadaan eroteltua villasta. Usein jätevedet puhdistetaan riittämättömästi, mikä kuormittaa vesistöjä.

Tänä päivänä vaatteissa käytetystä villasta suuri osa on merinovillaa, sen laadukkuuden ja pehmeyden takia. Merinolampaita tuotetaan erityisesti villan takia, ja eläinten iho on jalostettu poimuisemmaksi, jotta voidaan maksimoida saadun villan määrä. Villan valtava määrä voi tehdä eläimen olosta entistä tukalampaa, ja se on alttiimpi loisille, jotka viihtyvät ihon poimuissa.

Loiseläinten takia lampaille tehdään mulesing-toimenpidettä, jossa peräaukon ympäriltä leikataan pois ihoa. Toimenpide ja jälki on eläimille kivulias, mutta sitä tehdään, jotta vältytään loisten muniminen peräaukon ympärillä. Tämä toimenpide on kielletty useissa maissa, muttei Australiassa, joka on maailman suurin villantuotantomaa.

Suomalaiset lammastilat ovat suhteellisen pieniä ja lainsäädäntö liittyen eläinten kohteluun on tiukempaa kuin monessa muussa maassa. Silti myös kotimaisessa lainsäädännössä olisi parantamisen varaa eläinten oikeuksien näkökulmasta. Lisäksi lampaiden märehtiminen tuottaa metaanipäästöjä ja tuotanto vesistöjä rehevöittäviä päästöjä – oli kyseessä sitten kotimainen tai ulkomainen lammas.

Mitä valita?

Jos valitset villatuotteen, suosi luomuvillaa, luomumerinovillaa tai kotimaista suomenlampaanvillaa. Uutta villaa vastuullisempi vaihtoehto on kierrätetty villa. Mulesing-vapaa villa on pieni askel parempaan, mutta tämä merkintä ei takaa muuten materiaalin tuotannon ekologisuutta tai eettisyyttä. Valitse laadukas villatuote ja hoida sitä oikein, jotta se on mahdollisimman pitkäikäinen.

Jaa: