MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma uutisoi eilen turkkilaisista farkkutehtaista, joissa tuhannet työntekijät ovat sairastuneet huonojen työolojen takia. Olin mukana ohjelmassa kommentoimassa vaateteollisuuden eettisyyttä ja ekologisuutta. Uutinen löytyy MTV3:n verkkosivuilta ja ohjelman voi katsoa kokonaisuudessaan Katsomosta.
Haitallinen hiekkapuhallus
Farkkujen viimeistelyssä kuluneen ulkonäön saamiseksi on käytetty pitkään hiekkapuhallusta, jonka takia pelkästään Turkissa tuhannet työntekijät ovat sairastuneet ja kymmenet kuolleet. Koska tehtaissa ei ole käytetty tarvittavaa suojausta eikä ilmastointia, työntekijät ovat hengittäneet hiekkapölyä. Tämä pöly jää keuhkoihin aiheuttaen sairauden nimeltä silikoosi (pölykeuhkotauti), johon ei ole parannuskeinoa.
EU:n alueella manuaalinen hiekkapuhallus on kielletty, ja EU-jäsenyyttä tavoittelevassa Turkissakin kielto astui voimaan noin vuosi sitten. Kuitenkin edelleen tehtaita epäillään menetelmän käytöstä.
Kuva: MTV3 / 45 minuuttia
Vaateteollisuuden nurinkurisuus
Suuri syy siihen, että tällaista edelleen tapahtuu, on valvonnan puute. Vähimmäisvaatimuksena on noudattaa kunkin maan lakeja, mutta esimerkiksi Kiinassa ihmisoikeudet eivät ole kovassa huudossa. Monissa maissa valvonta on riittämätöntä, ja tehtaita pyöritetään lain valvovan silmän ulottumattomissa.
Valvonnan lisäksi toinen iso syy on yksinkertaisesti nykyisen vaateteollisuuden tapa toimia: länsimaiset yrityksen haluavat tehtaiden valmistavan vaatteita yhä enemmän, yhä nopeammin ja yhä halvemmalla. Kiristynyt kilpailutilanne ajaa tehtaita käyttämään epäeettisiä toimintatapoja, kuten halpaa ja nopeaa hiekkapuhallusta, joka vaarantaa työntekijöiden terveyden.
Epäeettisesti toimiva tehdas tai alihankkija voi joutua sulkemaan ovensa tai se voi saada rahallisia sanktioita, mutta kyseisessä tehtaassa farkkunsa valmistuttava yritys voi helposti pestä kätensä asiasta. Vaateyritys kun harvoin toimii samassa maassa, missä se teettää vaatteensa, ei kyseisen maan lait koske niitä. Suurin vahinko on yritykselle koituva imagohaitta, joka voidaan peitellä uusilla markkinointitempauksilla ja sama tuotantotapa saa jatkua.
Kuva: Trousers London
Tuotanto läpinäkyväksi
Jotta tällainen toiminta saadaan kuriin, toivoisi yrityksiltä läpinäkyvyyttä. Perusfarkkumerkkien tuotantoketju on harvoin täysin tiedossa, joten kuluttajakaan ei saa tietää tarkalleen missä ja miten omat farkut on valmistettu. On kuitenkin olemassa jo monia vastuullisia farkkumerkkejä, jotka toimivat ekologisesti ja eettisesti, ja heidän tuotantoprosessiaan valvoo ulkopuoliset tahot (sertifiointiyritykset kuten SAI, Fair Wear Foundation tai Fair Labor Association). Tällaisia vastuullisia farkkumerkkejä on mm. Kuyichi, Howies, Del Forte, Loomstate, Sharkah Chakra Jeans, Trousers London, Monkee Genes ja NU.
Farkkujen viimeistelyt ja niiden haitat
Hiekkapuhalluksella saatavan kulutusefektin voi saada aikaiseksi myös hiomapaperilla tai hiomakoneella, jotka nekin ovat työntekijöille vaarallisia ilman hyvää suojausta. Muita ongelmallisia farkkujen viimeistelyjä on mm. kivipesu. Kivipesussa farkut pestään hohkakivien kanssa, mikä vie paljon vettä ja aiheuttaa suuren määrän jätettä. Myös kivipesussa työntekijä saattaa altistua hiekkapuhalluksen tapaan kivipölylle. Farkun pinta rikkoutuu kivipesukäsittelyssä, mikä huonontaa farkkujen kestoa. Nykyään entsyymipesu, joka ei huononna farkun laatua, on pitkälti syrjäyttänyt kivipesun. Entsyymit ovat kivipesua ekologisempia siinä mielessä, että vettä kuluu prosessissa vähemmän ja entsyymit ovat biohajoavia.
Toinen haitallinen farkkujen käsittely on kloorivalkaisu, joka on sekä ympäristölle että ihmisen tervedelle vaarallista. Farkkuja voi valkaista myös auringossa, jota käytetään valitettavan vähän menetelmän hitauden takia. Esimerkiksi Sharkah Chakra Jeans myy auringossa valkaistuja farkkuja.
Valmiita farkkuja voidaan myös käsitellä värjäämällä, jotta saadaan aikaiseksi esim. likainen ulkonäkö. Tähän käytetään kemikaaleja, jotka usein ovat haitallisia niin ihmiselle kuin ympäristöllekin.
Ympäristöystävällisempiä viimeistelymenetelmiä on käytössä mm. Howies- ja Del Forte -merkeillä. Howies pesee farkkunsa kumisilla “ekopalloilla” (ks. kuva alla) ja Del Forte viimeistelee farkkunsa käsinpesten tavallisella saippualla ja yksityiskohdat hioo käsin hiekkapaperilla. Ylipäätään kannattaa suosia farkkuja, joita on käsitelty mahdollisimman vähän. Parempi on kuluttaa farkkuja käytössä kuin ostaa valmiiksi rikkinäiset farkut.
Kuva: Howies
Farkkujen tuotanto
Farkkujen viimeistely ei ole ainut farkkujen ympäristöongelma. Farkkukankaaseen tarvitaan puuvillaa, jonka viljely vie runsaasti vettä ja kasvatukseen tarvitaan paljon keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Nämä kemikaalit saastuttavat ympäristöä ja voivat vaarantaa viljelijöiden terveyden. Jos värjäyksessä ei puhdisteta likavesiä hyvin, voi väriaineita joutua suoraan vesistöihin. Lisäksi puuvillan viljely, nappien ja niittien valmistaminen ja tuotteen kokoaminen voivat kaikki tapahtua eri maissa – jopa eri maanosissa, joten kuljetukseen kuluu paljon energiaa. Farkkujen tuotanto ja kaikki eri alihankkijat toimivat usein maissa, joissa eettisyydestä tai ympäristönsuojelusta ei ole takeita.
Käytön kannalta laadukkaat farkut ovat jo itsessään ekologiset, sillä ne kestävät käytössä pitkään, eikä niitä tarvitse pestä usein. Jos ostaa uudet farkut, kannattaa suosia laadun lisäksi luomupuuvillaa ja merkkejä, jotka toimivat ekologisesti ja eettisesti koko tuotannon osalta. Farkkuja kannattaa koluta myös kirppareilta, koska monet laittavat kiertoon lähes uudenveroisia housuja.