Vastuullinen yritys puolustaa ihmisoikeuksia

Marimekko poisti sivuiltaan näkyvän sitoutumisen olla käyttämättä Xinjiangin uiguurien autonomiselta alueelta Kiinasta peräisin olevaa puuvillaa, minkä takia Jokapoika-paitani pysyy naulassa. Mistä tilanteessa on kyse? 

Ostin muutama viikko sitten Torista itselleni Marimekon Jokapoika-paidan. Olin ostanut jo vuosia sitten samanlaisen kirpparilta, mutta se oli turhan pieni, joten myin sen jo ajat sitten sen eteenpäin. Paita jäi kuitenkin mieleeni, sillä se on designiltaan juuri sellainen, mitä etsin: mustavalkoraidallinen ja täydellisen klassinen kauluspaita. En kuitenkaan vuosikausiin ostanut uutta, enkä edes käytettyä, sillä paita on niin ikoninen Marimekko-tuote, että sen tunnistaa jokainen. Jokapoika-paita päälläni tulen väistämättä mainostaneeksi kyseistä brändiä, enkä kokenut, että Marimekon vastuullisuus oli sillä tasolla, että voisin omalla pukeutumisellani allekirjoittaa brändin toiminnan. 

Marimekon viimeaikainen vastuullisuusviestintä antoi kuitenkin minulle toivoa: heidän uudet joulukuussa 2020 julkaistut vastuullisuustavoitteet vaikuttivat siltä, että he olivat menossa oikeaan suuntaan. Vielä oli paljon matkaa, mutta jotain konkreettista on alettu tehdä. Ajattelin, että ehkä kuitenkin voisin pitää Jokapoika-paitaa ylläni. Löysin sen käytettynä ja päätin ostaa.

Ennen kuin ehdin käyttää paitaa kertaakaan, Finnwatch uutisoi 26.3.2021, että Marimekko on poistanut sivuiltaan tiedon siitä, ettei se hyväksy tuotteissaan puuvillaa uiguurien autonomiselta alueelta Xinjiangista puuvillantuotantoon liittyvien ihmisoikeusrikkomusten vuoksi. 

Uiguurit pakkotyössä

Uiguurit ovat Kiinan vähemmistökansa, joista suurin osa on muslimeja ja heillä on oma kieli. Noin 12 miljoonaa uiguuria asuu Kiinan luoteisosassa Xinjiangin uiguurien automisella alueella. Xinjiang on Kiinan alueelle antama nimi, mutta uiguurit itse kutsuvat aluetta Itä-Turkestaniksi. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan käynnissä on Kiinan valtion masinoima etninen puhdistus, jossa valtio haluaa sulauttaa uiguurit Kiinan enemmistökulttuuriin. Yli miljoona uiguuria on viety “uudelleenkoulutusleireille”, joissa valtion toimesta pyritään kitkemään pois uiguurien uskonto, kieli ja kulttuuri. On myös todisteita siitä, että naisia on pakkosterioiltu, raiskattu ja kidutettu. Kymmeniä tuhansia uiguureja on siirretty pakkotyöhön tehtaisiin ja puuvillapelloille. Noin 20% kaikesta globaalisti käytetystä puuvillasta tulee Xingjiangin alueelta, mikä tarkoittaa, että joka viides puuvillavaate on tehty uiguurien pakkotyövoimalla.  

Kiinan painostus sai monet vaatebrändit taipumaan

Ihmisoikeusjärjestöt ovat kamppanjoineet jo pitkään uiguurien tilanteen puolesta, ja osa länsimaisista vaatebrändeistä on julkisesti sitoutunut lopettamaan Xinjiangin puuvillan käytön tuotteissaan. Maanantaina 22.3.2021 EU, Iso-Britannia ja Kanada asettivat pakotteita kiinalaisille virkahenkilöille uiguureihin ja muihin vähemmistöihin kohdistuvien sortotoimien takia. Yhdysvallat on tehnyt vastaavia toimenpiteitä jo aiemmin ja kieltänyt mm. puuvillan ja vaatteiden tuonnin Xinjiangin alueelta. 

 Kiina vastasi vielä saman päivän aikana EU:lle, Iso-Britannialle ja Kanadalle vastapakotteilla ja sanoi väitteiden olevan täysin perätöntä disinformaatiota. Lisäksi Kiinan valtiollinen media aloitti samalla viikolla painostuskampanjan ulkomaisia vaateyrityksiä kohtaan, jotka ovat julkisesti sanoutuneet irti uiguurien pakkotyöstä. Painostus kohdistui erityisesti BCI-vastuullisuusertifiointiorganisaatioon ja sen jäsenyrityksiin. BCI eli Better Cotton Initiative on aiemmin lopettanut puuvillatuottajien lisensoinnit Xinjiangissa, mutta nyt BCI on poistanut linjauksen verkkosivuiltaan. Myös osa vaateyrityksistä, mm. Zaran omistava Inditex, on pyörtänyt puheensa. 

Marimekko pysyi hiljaa

Finnwatchin mukaan perjantaina 26.3.2021 mainintaa Xinjiang-puuvillaa koskevasta kiellosta ei enää löytynyt Marimekon yrityssivujensa vastuullisuus-osion Tuotteet ja materiaalit -sivulta, mutta se löytyi vielä 21.3.2021 Googlen sivumuistiin tallennettuun versioon kyseisestä sivusta. Myös Internet-arkisto Wayback Machinen mukaan maininta on ollut Marimekon sivuilla vielä 17. tammikuuta, jolloin viimeisin kopio sivuista on tallentunut sen arkistoon.

Tosin maininta on säilynyt sivuilla koko ajan linkin takana. Tuotteet ja materiaalit -sivulla on linkki Marimekon tuotelinjaukset -liitteeseen pdf:nä, jossa on teksti: “Marimekko ei toistaiseksi hyväksy tuotteissaan puuvillaa Uzbekistanista, Turkmenistanista tai Xinjiangin uiguurien autonomiselta alueelta Kiinasta puuvillantuotantoon liittyvien ihmisoikeusriskien kuten lapsi- ja pakkotyövoiman käytön vuoksi.”

Marimekko, joka on BCI:n jäsenyritys, ei ole vastannut Finnwatchin ja Helsingin Sanomien esittämiin suoriin kysymyksiin siitä, liittyykö heidän nettisivuiltaan poistettu tieto uiguuripuuvillan kieltämisestä Kiinan painostukseen. Marimekko lähetti Finnwatchille vain vuoden 2020 vuosiraporttinsa, jossa maininta Xinjiangin puuvillaa koskevasta kiellosta on vielä mukana. Helsingin Sanomille puolestaan Marimekko lähetti tiedon, että yritys noudattaa vastuullisen hankinnan periaatteita ”Yhtiöllä on Supplier Code of Conduct, joka kaikkien tuotteiden valmistajien on allekirjoitettava. Toimintaperiaatteissamme ei ole tapahtunut muutoksia”, Marimekon viestinnästä kerrottiin Helsingin Sanomille.

Se, että Marimekko ei vastaa suoriin kysymyksiin, sekä se, että yritys on poistanut näkyvän viittauksen uiguureihin nettisivuiltaan, herättää kysymyksiä, miksi näin on toimittu. Kiina ei ole Marimekolle enää pelkästään tuotantomaa, vaan valtavan suuri markkina-alue, johon yritys on satsannut merkittävästi viime vuosina. Tätä markkinaa ei ehkä uskalleta menettää taloudellisista syistä. Nimittäin, toinen BCI:n jäsenyritys H&M ei ole taipunut Kiinan painostukseen, ja seuraukset ovat olleet mittavat: jo nyt H&M:n tuotteet on poistettu suurimmilta kiinalaisista nettikauppa-alustoilta, kuten JD.com, Pinduoduo ja Alibaban omistama Taobao ja kiinalaiset vuokranantajat ovat sulkeneet H&M:n myymälöitä

Avoimuutta ja ihmisoikeuksien puolustamista

Marimekko on nostettu tässä keskustelussa suomalaisista vaatealan yrityksistä keskiöön, sillä se on aiemmin irtisanoutunut näkyvämmin uiguureihin kohdistuvista ihmisoikeusrikkomuksista. Toisaalta taas moni muu suomalainen vaateyritys ei ole alunperinkään kieltäytynyt hyväksykäyttämästä pakkotyötä, jolloin ne näennäisesti pääsevät tästä kuin koira veräjästä, koska olivat alunperinkin hiljaa. 

Monen vaateyrityksen nykyiset tuotantoketjut ovat rakentuneet niin, etteivät ne tiedä, mistä heidän käyttämä puuvilla tulee. Näin ollen, moni yritys ei voi myöskään totuudenmukaisesti väittää, ettei käyttäisi Xinjiangin alueen puuvillaa. Jos tuotantoketjua ei tiedä, ei voi hallita myöskään siihen liittyviä riskejä. Yrityksen ensimmäinen askel vastuullisuuden tiellä onkin selvittää oman tuotannon koko arvoketju. Jos sitä ei pysty selvittämään, pitää alkaa pohtimaan, miten arvoketjua voi muuttaa, jotta täysi läpinäkyvyys on mahdollista saavuttaa. 

Jos vastuullisuus on yrityksen toiminnan ytimessä, ei pakkotyön hyväksyminen ole millään tavalla yrityksen arvojen mukaista toimintaa. Kaikkien vaatealan toimijoiden tulee selvittää omat tuotantoketjunsa ja julkisesti sitoutua siihen, että ne lopettavat hankinnat uiguurialueelta ja katkaisevat suhteet sellaisiin yhteistyökumppaneihin, jotka eivät tee samoin. Lisätietoa tästä End Uyghur Forced Labour -kampanjasivuilta, jonka taustalla on lähes 300 ihmisoikeus- ja työoikeusjärjestöä ympäri maailman, suomalainen Eetti yhtenä niistä.

Marimekon hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotila puhui uiguuri-tilanteesta 6.4.2021 Puoli seitsemän -ohjelmassa. Haastattelussa ei saatu suoraa vastausta kysymykseen siitä, miksi teksti aiemmin poistettiin sivuilta, vaan Ihamuotila ohjasi keskustelua siihen, että hänen mielestään tässä asiassa on keskitytty puhumaan epäolennaisista asioista. “Vastuullisuus on paljon laajempi ja monimutkaisempi kysymys kuin mitä ymmärretään. Esimerkiksi tämä keskustelu näistä lauseista kuvaa sitä, että kansalaisjärjestöt tai jotkut sosiaalisen median aktiivit käyvät yhden tai kahden lauseen kimppuun, vaikka vastuullisuus on paljon laajempi, huomattavasti laajempi kenttä”, Ihamuotila kommentoi.

Olen aivan samaa mieltä, että vastuullisuus on äärimmäisen laaja aihealue ja pitää muistaa myös kokonaiskuva. Vastuullisuustyö itsessään koostuu kuitenkin teoista, joista yksilöt, kansalaisjärjestöt, media ja muut sidosryhmät saavat tietää vain, jos yritys viestii niistä täsmällisesti ja mitattavasti. Tämä yksi lause oli todella olennainen ja konkreettinen viesti vastuullisuudesta: että Marimekko ei hyväksy tuotteissaan uiguurien pakkotyöllä tehtyä puuvillaa. Kun lause poistettiin ja Marimekon puolelta oltiin hiljaa, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin olettaa, että kaikki ei ollut kunnossa. Kukaan Marimekon ulkopuolella ei voi tietää sen toimivan vastuullisesti, jos yritys ei sitä todenna tai avaa syitä.

Toisekseen, yrityksen vastuullisuuteen kuuluu avoin vuorovaikutus eri sidosryhmien kanssa. Ihamuotila kuittasi keskustelun lauseen poiston ympärillä klikkijournalismiksi, mutta sitä se ei ole. Finnwatch nosti esille aidon epäkohdan, ja vastuullisen yrityksen pitää pystyä keskustelemaan epäkohdista läpinäkyvästi.

// Päivitys 27.5.2021: Teksti muokattu sen tiedon mukaan, että tieto uiguuri-puuvillan kieltämisestä on ollut koko ajan Marimekon yrityssivujen vastuullisuus-osion pdf-liitteenä. Lisäksi lisätty tarkentavia päivämääriä ja Ihamuotilan kommentit aiheeseen liittyen.

Jaa:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *


This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.