Kaupan liitto kertoi viime vuoden puolella nettisivuillaan, että Euroopan komissio vetää pois ehdotuksensa pakollisesta vaatteen alkuperämaamerkinnästä. Kirjoitin ehdotuksesta ja siitä, että Muotikaupan liitto vastusti pakollista merkintää vuoden 2011 alussa. Asia on ollut siis vireillä jo muutaman vuoden ajan, mutta nyt se on kuopattu.
Päätöstä perustellaan sillä, että Euroopan neuvostossa ei päästy asiasta yhteisymmärrykseen. Kaupan liitto kertoo sivuillaan, että komission “päätökseen vaikutti myös muutokset WTO-sääntöjen tulkinnassa, joiden mukaan esitys on jäänyt globaalissa kilpailuympäristössä ajastaan jälkeen”.
Kaupan liitto yhdessä monien muiden eurooppalaisten toimialaliittojen kanssa vastustaa edelleen merkintäpakkoa. “Kaupan liiton perusteena tähän on se, että pakko aiheuttaisi vain lisäkustannuksia, jotka siirtyvät lopulta kuluttajien maksettavaksi”, kerrotaan liiton sivuilla.
Toki on totta, että pakko aiheuttaisi lisäkustannuksia, mutta pyrkimys aina alempaan ja alempaan hintaan on joka tapauksessa niin kestämättömällä pohjalla, että kustannusten nousu ja näin ollen vaatteen hintojen nousu olisi vain hyvä, jos se takaisi vastuullisemman tuotannon. Mutta niin se vaan on, että raha ratkaisee.
Kuva: Honest by
Toivottavasti yhä useampi vaateyritys ymmärtää tuotannon läpinäkyvyyden positiiviset puolet ja alkaa vapaaehtoisesti avaamaan tuotantoketjuaan. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä hollantilaisen Bruno Pietersin perustama Honest by, joka sanoo olevansa “maailman ensimmäinen 100% läpinäkyvä yritys”. Ja tätä faktaa tukee heidän nettisivunsa, joilla kerrotaan äärimmäisen tarkasti jokaisen tuotteen eri tuotantovaiheet ja käytetyt materiaalit sekä niiden alkuperä. Muita läpinäkyvyydelle omistautuneita vaateyrityksiä on mm. Rapanui ja Patagonia.
Kuva: Rapanui
Samaa läpinäkyvyyden periaatetta haluan toteuttaa myös Nurmi-vaatemerkin kohdalla. Näen tuotantoketjun avoimuuden vain ja ainoastaan positiivisena asiana. Toki se tuo lisähaasteita jo ennestään vaativaan vaatteiden tuotantoon, sillä tietojen keräämiseen joutuu käyttämään paljon aikaa ja vaivaa. Ja aina ei onnista, niinkuin sain todeta selvitellessäni digipainetun kankaan (kuvissa alla) tuotantoprosessia, josta kerron enemmän Nurmi-blogin puolella.
Olin löytänyt erittäin hyvältä vaikuttaneita luomupuuvilla- ja luomupellavakankaita saksalaiselta digipainatukseen erikoistuneelta firmalta. Materiaalit olivat hyviä ja painatus laadukasta, mutta en ikinä saanut selville materiaalien alkuperää, joten minun täytyi jättää nämä materiaalit kokonaan tuotannosta pois.
Kuvat: Nurmi / Antti Ahtiluoto
Jos näinkään pienestä asiasta kuin alkuperämaamerkinnästä ei päästy yhteisymmärrykseen, niin miten EU-tasolla voisi mennä läpi laajemmat vaateteollisuuden vastuullisuutta parantavat määräykset? Tämän ehdotuksen kumoaminen ei anna kovin toiveikasta kuvaa tulevaisuudesta, sillä asioiden pitäisi muuttua isolla kädellä, jotta saisimme vaatetuotannon vastuullisemmille raiteille.
Vielä ei kuitenkaan kannata menettää toivoa, sillä monet uudet vaatemerkit ymmärtävät avoimuuden merkityksen. On kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että isot merkit tulevat mukaan laajassa mittakaavassa. Jollei lainsäätäjät pysty tekemään asialle mitään, pitänee kuluttajien ryhtyä toimiin. Vaikkei asia saisikaan olla vain kuluttajien harteilla, olisi se tärkeä signaali isoille vaateyrityksille, jos kuluttajat oikeasti alkaisivat vaatimaan tietoa vaatteiden alkuperästä.