Vaatteita Kaukoidästä

Uusimmassa Kuningaskuluttajassa on juttu Kaukoidässä tuotetuista vaatteista ja niiden eettisyydestä – tai paremminkin niiden epäeettisyydestä.

Jutussa oli haastateltavana SOK:n (esim. Sokos ja S-marketit) vastuullisuuspäällikkö Lea Rankinen. Hän kertoi SOK:n olevan mukana sosiaalisen vastuun laadunvalvontajärjestelmässä, BSCI:ssä.

Verrattuna muihin sosiaalisen vastuun standardeihin, BSCI:n ohjenuorat ovat löyhät. BSCI on yritysten itsensä perustama, ja siihen ei kuulu kansalaisjärjestöjä tai ay-liikkeitä. Kuningaskuluttajassa esiin otettu seikka BSCI:n ongelmallisuudesta on se, että järjestelmässä mukana oleva yritys on velvollinen maksamaan vain kunkin maan lain määräämän minimipalkan. Tämä minimi on monessa Kaukoidän maassa aivan liian alhainen, eikä se kata työntekijän ja hänen perheensä elämiseen meneviä kustannuksia.

Tämän minimipalkan on sanottu olevan esimerkiksi Bangladeshissa vain kolmasosan siitä, mitä elämiseen oikeasti tarvittaisiin. Nyt tosin hallitus on luvannut melkein tuplata palkan. Tämä on askel parempaan.

Kysyttäessä SOK:lta Bangladeshissa valmistamisesta, vastuullisuuspäällikkö vetoaa siihen, että boikotti mitään maata kohtaan ei ole ratkaisu. Ei tietenkään ole! Mutta tämä tarkoittaa, että kyseisen maan työntekijöiden oloja tulee aktiivisesti parantaa ja maksaa ehdottomasti enemmän kuin minimipalkka vaatii! Vastuullisuuspäällikkö myöntää, että heidän vaatimuksena on vain Bangladeshin valtion määräämä minimipalkka.

Kuten jutussa sanotaan, on erittäin hyvä, että SOK:ssa edes keskustellaan näistä vaikeista asioista. Mutta aika ympäripyöreitä vastauksia silti saimme. Ja harvoin itse vastuullisuuspäällikkö on kaupassa vastailemassa asiakkaiden kysymyksiin ja kertomassa missä mikin vaate on valmistettu. Myös myyjien tulee tietää nämä asiat!

Katso Kuningaskuluttajan juttu YLE Areenasta.

Kuva: YLE